mitä muistan vuoden 2009 hankinnoista. viimeisin ensin.
hopeinen sydänkaulakoru
isot pinkit hiuspinnit
silkkimekko
pinkit puuvillasatiinileggingsit
musta puuvillasatiinileggingsit
korallin värinen toppi/tunika
vaaleanpunainen kaulakoru (lahja)
vaaleanpunaiset korvakorut (lahja)
villakangastakki
ruskea toppi
vaaleanpunainen pitkähihainen vaarinpaita
valkoinen pitkähihainen vaarinpaita
pinkki 3/4 hihapaita
turkoosit korvakorut
korvarenkaat, joissa pieni pinkki puuhelmi
pinkki riipus
kaulahuivi (lahja)
lyhythihainen neule (lahja)
tummanruskeat nilkkurit
pinkki-oranssit tennarit
lyhythihainen mekko/tunika
olohousut
farkkuleggingsit
hihaton toppi/tunika
ruskea villatakki
beige hame
vaaleanpunainen urheilutoppi
urheilurintsikat
sukkia
ruskea kietaisumekko
korallin väriset leggingsit
muisti pätkii, varmaan on jotain muutakin, mutta mitään isompaa ei ainakaan tule mieleen... kuulostaa paljolta. ja silti tekisi mieli mennä alennuksia katselemaan.
maanantai, 28. joulukuuta 2009
keskiviikko, 25. kesäkuuta 2008
Aihe, joka on lähellä sydäntäni: hevoset ja tyyli. Äärimmäisen kaksipiippuinen juttu: toisaalta olisi kaikkea ihanaa ja toisaalta (suomalais-) luterilainen moraali paheksuu välineharrastamista. Hevosversio asenteesta "rumat ne vaatteilla koreilee" asettaa kyseenalaiseksi sävysävyyn olevan harrastajan taidot. Lähtökohtaisesti minä en sinänsä paheksu välineharrastamista, myönnän kyllä, että jos minulla olisi enemmän rahaa, varustekaappi näyttäisi vähän erilaiselta.
Minä aloitin harrastukseni 80-luvun alussa, aikana ja paikassa, jossa perinteillä oli vielä jotain merkitystä. Silloin hyvä satula kesti muutaman hevosen eliniän ja hyvät suitsetkin 10-15 vuotta. Hevoselle valittiin omat värit ja oli normaalia, että esim. loimia oli muutama perusmalli, joita sai tilata haluamallaan väriyhdistelmällä. Nykyään teknologia ja merkit rulettavat ja loimet tulevat kauden muotiväreissä. Suitsia saa parillakympillä ja ne kestävät muutaman kuukauden. Harrastaja voi valita hifistelyn ja henkkamaukkailun välillä tässäkin.
Varusteita valitessani yritän, jälleen kerran, taiteilla niukkojen rahavarojen, käytännöllisyyden, etiikan ja estetiikan määrittämällä nelikentällä. Kuten kaikissa asiantuntevissa oppaissa neuvotaan, ratsastusvarusteiden on oltava turvallisia ja sopivia sekä hevoselle että ratsastajalle. Tästä en minäkään tingi. Kestävä ja laadukas on parempi kuin pussillinen halpoja. Säilytystilan ja rahan vähäisyys on auttanut pitämään kiinni myös ajatuksesta, jonka mukaan "ylimääräisiä" varusteita ei pidä haalia.
Suosikkihaaveiluteemojani on kuitenkin: mitä kaikkea hankkisin, jos rahavarat olisivat loputtomat. Ensinnäkin hankkisin hevoselleni uuden este- ja koulusatulan. (Tässä vaiheessa en sentään harkitse toista hevosta, mutta 'hevosrotu ja tyyli' ansaitsisi kyllä oman tekstin =))
Uusi sadeloimi pitäisi ihan oikeasti hankkia, ja niitähän saisi aika herkullisissa väreissä. Yritän etsiä kuvia ja palaan asiaan.
Minä aloitin harrastukseni 80-luvun alussa, aikana ja paikassa, jossa perinteillä oli vielä jotain merkitystä. Silloin hyvä satula kesti muutaman hevosen eliniän ja hyvät suitsetkin 10-15 vuotta. Hevoselle valittiin omat värit ja oli normaalia, että esim. loimia oli muutama perusmalli, joita sai tilata haluamallaan väriyhdistelmällä. Nykyään teknologia ja merkit rulettavat ja loimet tulevat kauden muotiväreissä. Suitsia saa parillakympillä ja ne kestävät muutaman kuukauden. Harrastaja voi valita hifistelyn ja henkkamaukkailun välillä tässäkin.
Varusteita valitessani yritän, jälleen kerran, taiteilla niukkojen rahavarojen, käytännöllisyyden, etiikan ja estetiikan määrittämällä nelikentällä. Kuten kaikissa asiantuntevissa oppaissa neuvotaan, ratsastusvarusteiden on oltava turvallisia ja sopivia sekä hevoselle että ratsastajalle. Tästä en minäkään tingi. Kestävä ja laadukas on parempi kuin pussillinen halpoja. Säilytystilan ja rahan vähäisyys on auttanut pitämään kiinni myös ajatuksesta, jonka mukaan "ylimääräisiä" varusteita ei pidä haalia.
Suosikkihaaveiluteemojani on kuitenkin: mitä kaikkea hankkisin, jos rahavarat olisivat loputtomat. Ensinnäkin hankkisin hevoselleni uuden este- ja koulusatulan. (Tässä vaiheessa en sentään harkitse toista hevosta, mutta 'hevosrotu ja tyyli' ansaitsisi kyllä oman tekstin =))
Uusi sadeloimi pitäisi ihan oikeasti hankkia, ja niitähän saisi aika herkullisissa väreissä. Yritän etsiä kuvia ja palaan asiaan.
maanantai, 2. kesäkuuta 2008
Toissa viikonloppuna olin maailma kylässä -festivaaleilla. Siellä(kin) kuluttaminen, reilu kauppa ja eettiset tuotteet olivat näkyviä teemoja. Sekä Vihreä lanka että Kumppani kirjoittivat muodin eettisyydestä. Johanna Sumuvuori pitää "vuosi ilman muotia" blogia. Vähän aiemmin olin lukenut kuningaskuluttajan sivuilta muutamien isojen vaateketjujen eettisyydestä tehdystä tutkimuksesta, jossa yllättäen H&M sai varsin hyvät arvosanat.
Ekologisuus ja eettisyys ovat päivän sanat ja hyvä niin. On ilahduttavaa, että vuosien mittaan esimerkiksi Ruohonjuuri on siirtynyt suurempiin tiloihin keskeisemmälle paikalle ja että luomupuuvillaa on ilmestynyt moniin kauppoihin.
Jutuissa kuitenkin toistetaan samoja asioita: suosi suomalaista, kallis ja laadukas tuote on ekologisesti parempi valinta kuin halpatuote, kierrätä... Tietysti on hyvä muistuttaa ihmisiä perusasioistakin. Toisaalta se, että merkki on suomalainen, ei vielä takaa sitä, että tuotteet olisi valmistettu Suomessa tai muuten eettisesti. Siitä olen samaa mieltä, että on parempi ostaa yksi laadukas paita, joka kestää yhtä kauan kuin viisi vähemmän laadukasta, mutta pelkkä hinta ei takaa tätä yhtälöä. Ja kuinka kallis hinta riittää?
Tunnen asiasta jonkin verran syyllisyyttä, koska olen, heikon rahatilanteen takia lähinnä, hoitanut ison osan shoppailustani halpisketjujen kaupoissa. Lohduttaudun sillä, että mietin valintojani, teen aika vähän hankintoja, (kuvittelisin, katsotaan sitten kun alan listata niitä) ja itseasiassa monet halpishankintani ovat kestäneet ihan kiitettävän kauan, vuosia ja vuosikymmeniä. Käytän kaikki rättini aikalailla loppuun, viimeistään tallilla. Siitä olen kiitollinen, että vuosien mittaan olen oppinut hahmottamaan, mitä vaatteita tulen käyttämään ja turhat hankinnat ovat vähentyneet. Onneksi suurin osa turhista (=käyttämättä jääneistä) on poistunut UFF:in ja kirppisten suosiollisella avustuksella.
Yksi seikka, joka muodin eettisyyttä käsittelevistä jutuista nousi, on se, että tietoa on vaikea saada ja arvioida. Toivon mukaan tämäkin paranee vähitellen. Mitä tärkeämpänä kuluttajat (ja tuottajat) pitävät eettisyyttä, sitä enemmän siihen kiinnitetään kaikissa vaiheissa huomiota ja sitä selkeämmäksi uskon ja toivon kuvion muuttuvan.
Olisihan se aika hienoa, jos vaihteeksi muutkin kuin kapitalistiset kustannustehokkuuden arvot nousisivat tärkeiksi.
http://www.vihrealanka.fi/blogi/vuosiilmanmuotia
Kumppani http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2008_5/6405
http://www.kuluttaja.fi/Page/bab451be-512f-4ea3-b3ae-6ead53cc82d2.aspx
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1876
Ekologisuus ja eettisyys ovat päivän sanat ja hyvä niin. On ilahduttavaa, että vuosien mittaan esimerkiksi Ruohonjuuri on siirtynyt suurempiin tiloihin keskeisemmälle paikalle ja että luomupuuvillaa on ilmestynyt moniin kauppoihin.
Jutuissa kuitenkin toistetaan samoja asioita: suosi suomalaista, kallis ja laadukas tuote on ekologisesti parempi valinta kuin halpatuote, kierrätä... Tietysti on hyvä muistuttaa ihmisiä perusasioistakin. Toisaalta se, että merkki on suomalainen, ei vielä takaa sitä, että tuotteet olisi valmistettu Suomessa tai muuten eettisesti. Siitä olen samaa mieltä, että on parempi ostaa yksi laadukas paita, joka kestää yhtä kauan kuin viisi vähemmän laadukasta, mutta pelkkä hinta ei takaa tätä yhtälöä. Ja kuinka kallis hinta riittää?
Tunnen asiasta jonkin verran syyllisyyttä, koska olen, heikon rahatilanteen takia lähinnä, hoitanut ison osan shoppailustani halpisketjujen kaupoissa. Lohduttaudun sillä, että mietin valintojani, teen aika vähän hankintoja, (kuvittelisin, katsotaan sitten kun alan listata niitä) ja itseasiassa monet halpishankintani ovat kestäneet ihan kiitettävän kauan, vuosia ja vuosikymmeniä. Käytän kaikki rättini aikalailla loppuun, viimeistään tallilla. Siitä olen kiitollinen, että vuosien mittaan olen oppinut hahmottamaan, mitä vaatteita tulen käyttämään ja turhat hankinnat ovat vähentyneet. Onneksi suurin osa turhista (=käyttämättä jääneistä) on poistunut UFF:in ja kirppisten suosiollisella avustuksella.
Yksi seikka, joka muodin eettisyyttä käsittelevistä jutuista nousi, on se, että tietoa on vaikea saada ja arvioida. Toivon mukaan tämäkin paranee vähitellen. Mitä tärkeämpänä kuluttajat (ja tuottajat) pitävät eettisyyttä, sitä enemmän siihen kiinnitetään kaikissa vaiheissa huomiota ja sitä selkeämmäksi uskon ja toivon kuvion muuttuvan.
Olisihan se aika hienoa, jos vaihteeksi muutkin kuin kapitalistiset kustannustehokkuuden arvot nousisivat tärkeiksi.
http://www.vihrealanka.fi/blogi/vuosiilmanmuotia
Kumppani http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2008_5/6405
http://www.kuluttaja.fi/Page/bab451be-512f-4ea3-b3ae-6ead53cc82d2.aspx
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1876
torstai, 22. toukokuuta 2008
Niin, hankinnat... Tänä keväänä olen ostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Yksi idea bloggaamisessa onkin tarkkailla omaa kulutustani, vaikka vähän pelkään, että tämä tarkkailu johtaa vain kulutuksen kasvamiseen. Mitä enemmän selaan lehtiä ja nettiä tai kiertelen kauppoja, mitä enemmän mietin tyyliä, sitä pidemmäksi kasvaa hankintalista. Muutenkin tämä tuntuu menevän kausina niin, että ensin en osta mitään pitkään aikaan ja sitten kun ostan jotain, homma karkaa käsistä muuttuu pakkomielteeksi. Toisaalta, usein suunnittelu ja ostoslistojen tekeminen on hauskempaa kuin itse ostaminen. Valinnan tekeminen merkitsee aina, että joku muu asia jätetään valitsematta, joten ostamiseen liittyy usein pieni pettymys. Siksi minulle on tärkeää suunnitella hankinnat etukäteen ja perustella ne (edes jollain tavalla).
Viimeisimmät kosmetiikka hankinnat:
Lush coconut suihkusaippua ja coconut deodorantti.
Ole hyvä hilla-kehäkukka-kamomilla shampoo ja tyrni-aloe vera-hamppu hiushoide.
Erisanin kosteuttava kasvovoide, ravitseva kasvovoide ja aurinkovoide.
Lush tuotteista luin ensin netistä ja sitten huomasin, että Espoosta löytyy kauppakin. Lush markkinoi tuotteitaan luonnonmukaisuudella, samoin kuin suomalainen Ole hyvä -brändi. Tämä on minusta erittäin positiivista, mutta koska "luonnonkosmetiikka" -nimityksen käyttöä ei valvota, luen tarkasti tuoteselosteita ja yritän selvittää mitä eri aineet ovat. Tämä onnistuu vaihtelevasti.
Joka tapauksessa Lush ja Ole hyvä vaikuttavat luotettavilta. Ole hyvä ehkä hiukan enemmän, ainakin tuoteselosteet ovat lyhyempiä, mission statement vähemmän paatoksellinen ja toisaalta kotimaisuus tuntuu luotettavalta. Lush on kuitenkin hauska uusi tuttavuus, monet tuotteet ovat mielenkiintoisesti saatavissa yllättävissä muodoissa, kuten kiinteät palashampoot, tai ostamani deodoranttijauhe.
Creamed almond & coconut smoothie -suihkusaippua on muovisessa purkissa (nämä voi käsittääkseni palauttaa kauppaan kierrätettäväksi). Suihkusaippua oli aika kallista, 12,95 € 250 grammaa, mutta vaikuttaa toistaiseksi aika riittoisalta. Saippua tuoksuu kivan kookospähkinäiseltä ja on ehkä aavistuksen verran enemmän kosteuttavaa kuin mitä 'kosteuttavat' suihkusaippuat yleensä. Minulla on vähän ongelmaiho, kuiva ja atooppinen. Ajoittain se myös reagoi herkästi uusiin tuotteisiin tai liiallisiin hajusteisiin.
Coconut "pulverimainen" deodorantti on hauska tuote! Jauhetta naputellaan ulos purkista ja pistetään kainaloon. Tämänkin tuoksu on ihana. Tämän tuotteen löytäminen liittyi siihen, että aloin huolestua alumiinista antiperspiranteissa ja halusin kokeilla muita vaihtoehtoja. Tässä on maissijauhoa, tapiocajauhetta ja kookosta erimuodoissa. Pulverin käyttäminen on vähän sotkuista välillä, mutta olen erittäin tyytyväinen tuotteeseen. Deodoranttina se tuntuu toimivan mukavasti, minulla ihan yhtä tehokkaasti (eli ei 100% varma) kuin käyttämäni antiperspirantit. Hinta ei ollut ollenkaan paha, n. 8 euroa, ja 50g taitaa riittää aika pitkälle.
Ole hyvä shampoita on monia erilaisia. Valitsin hilla-kehäkukka-kamomillan, koska se sopii kuvauksen mukaan kuiville hiuksille ja sen luvataan korostavan luontaista vaaleutta. Minulla on itseasiassa vaaleanruskeat hiukset, mutta ne raidoittuvat luonnostaan kesällä auringossa, joten ehkä shampoo edistää tätä. Hoitoaineissa on vähemmän valikoimaa, valitsin tyrni-aloe vera-hampun koska sen luvataan kosteuttavan. Näihin olen erittäin tyytyväinen. Hiukset tuntuvat hyväkuntoisilta ja kiiltävät. Aiemmin käytin XZ -suklaavaniljaa, josta pidin itseasiassa myös, mutta hoitoaine ei ehkä ollut riittävän tehokasta. Ole hyvän tuotteissa, samoin kuten XZ, ei käytetä silikonia.
On myös kivaa, että Ruohonjuuresta, josta Ole hyvä- tuotteeni ostin, saa ostaa shampoota ja hoitoainetta täyttöpulloon. Sen sijaan, että heittäisin tyhjän shampoopullon roskiin, käyn täyttämässä sen. Hintakin tulee näin edullisemmaksi.
Eilen kävin taas Ruohonjuuressa katselemassa valikoimaa, siellä on paljon kaikkea mitä haluaisin kokeilla. Kuluttamisesta puheenollen, kosmetiikka sentään kuluu loppuun, joten sitä on pakko hankkia lisää =)
Joku kuorinta-aine olisi kiva, lisäksi haaveilen jostain hyväntuoksuisesta vartalovoiteesta, mutta pitää olla varovainen, koska ihottuma on harvoin kovin hyvä asuste.
Siihen liittyen, Erisan. Olen käyttänyt Erisanin puhdistusgeeliä jo pitkään, se on edullista ja toimivaa. Pari kuukautta sitten täydentäessäni varastoa huomasin, että hyllylle oli ilmestynyt myös kosteusvoiteita. Ravitseva ja kosteuttava. Nämäkin erittäin edullisia, 100 ml kosteuttavaa oli jossain 6-7 euron hujakoilla. Teksti lupasi "ei parabeenejä". Kysyin myyjältä mitä parabeenit ovat ja miksi niitä ei saisi olla, ja sain kuulla, että parabeenit voivat aiheuttaa allergisia oireita. (taisivat olla säilöntäaineita?)
Päätin kokeilla ja yllätyksekseni pesun jälkeinen ihon punoitus jäi pois. Voiteet tuntuvat kevyiltä mutta tehokkailta. Tämän rohkaisemana hankin myös Erisanin aurinkovoiteen. En tiedä mitä myrkkyjä aurinkovoiteissa on, mutta ne yleensä aiheuttavat vähintäänkin kutinaa.
Tänään ajattelin piipahtaa taas Ruohonjuuressa ja ostaa kokeiltavaksi pienen määrän pesupähkinöitä.
Viimeisimmät kosmetiikka hankinnat:
Lush coconut suihkusaippua ja coconut deodorantti.
Ole hyvä hilla-kehäkukka-kamomilla shampoo ja tyrni-aloe vera-hamppu hiushoide.
Erisanin kosteuttava kasvovoide, ravitseva kasvovoide ja aurinkovoide.
Lush tuotteista luin ensin netistä ja sitten huomasin, että Espoosta löytyy kauppakin. Lush markkinoi tuotteitaan luonnonmukaisuudella, samoin kuin suomalainen Ole hyvä -brändi. Tämä on minusta erittäin positiivista, mutta koska "luonnonkosmetiikka" -nimityksen käyttöä ei valvota, luen tarkasti tuoteselosteita ja yritän selvittää mitä eri aineet ovat. Tämä onnistuu vaihtelevasti.
Joka tapauksessa Lush ja Ole hyvä vaikuttavat luotettavilta. Ole hyvä ehkä hiukan enemmän, ainakin tuoteselosteet ovat lyhyempiä, mission statement vähemmän paatoksellinen ja toisaalta kotimaisuus tuntuu luotettavalta. Lush on kuitenkin hauska uusi tuttavuus, monet tuotteet ovat mielenkiintoisesti saatavissa yllättävissä muodoissa, kuten kiinteät palashampoot, tai ostamani deodoranttijauhe.
Creamed almond & coconut smoothie -suihkusaippua on muovisessa purkissa (nämä voi käsittääkseni palauttaa kauppaan kierrätettäväksi). Suihkusaippua oli aika kallista, 12,95 € 250 grammaa, mutta vaikuttaa toistaiseksi aika riittoisalta. Saippua tuoksuu kivan kookospähkinäiseltä ja on ehkä aavistuksen verran enemmän kosteuttavaa kuin mitä 'kosteuttavat' suihkusaippuat yleensä. Minulla on vähän ongelmaiho, kuiva ja atooppinen. Ajoittain se myös reagoi herkästi uusiin tuotteisiin tai liiallisiin hajusteisiin.
Coconut "pulverimainen" deodorantti on hauska tuote! Jauhetta naputellaan ulos purkista ja pistetään kainaloon. Tämänkin tuoksu on ihana. Tämän tuotteen löytäminen liittyi siihen, että aloin huolestua alumiinista antiperspiranteissa ja halusin kokeilla muita vaihtoehtoja. Tässä on maissijauhoa, tapiocajauhetta ja kookosta erimuodoissa. Pulverin käyttäminen on vähän sotkuista välillä, mutta olen erittäin tyytyväinen tuotteeseen. Deodoranttina se tuntuu toimivan mukavasti, minulla ihan yhtä tehokkaasti (eli ei 100% varma) kuin käyttämäni antiperspirantit. Hinta ei ollut ollenkaan paha, n. 8 euroa, ja 50g taitaa riittää aika pitkälle.
Ole hyvä shampoita on monia erilaisia. Valitsin hilla-kehäkukka-kamomillan, koska se sopii kuvauksen mukaan kuiville hiuksille ja sen luvataan korostavan luontaista vaaleutta. Minulla on itseasiassa vaaleanruskeat hiukset, mutta ne raidoittuvat luonnostaan kesällä auringossa, joten ehkä shampoo edistää tätä. Hoitoaineissa on vähemmän valikoimaa, valitsin tyrni-aloe vera-hampun koska sen luvataan kosteuttavan. Näihin olen erittäin tyytyväinen. Hiukset tuntuvat hyväkuntoisilta ja kiiltävät. Aiemmin käytin XZ -suklaavaniljaa, josta pidin itseasiassa myös, mutta hoitoaine ei ehkä ollut riittävän tehokasta. Ole hyvän tuotteissa, samoin kuten XZ, ei käytetä silikonia.
On myös kivaa, että Ruohonjuuresta, josta Ole hyvä- tuotteeni ostin, saa ostaa shampoota ja hoitoainetta täyttöpulloon. Sen sijaan, että heittäisin tyhjän shampoopullon roskiin, käyn täyttämässä sen. Hintakin tulee näin edullisemmaksi.
Eilen kävin taas Ruohonjuuressa katselemassa valikoimaa, siellä on paljon kaikkea mitä haluaisin kokeilla. Kuluttamisesta puheenollen, kosmetiikka sentään kuluu loppuun, joten sitä on pakko hankkia lisää =)
Joku kuorinta-aine olisi kiva, lisäksi haaveilen jostain hyväntuoksuisesta vartalovoiteesta, mutta pitää olla varovainen, koska ihottuma on harvoin kovin hyvä asuste.
Siihen liittyen, Erisan. Olen käyttänyt Erisanin puhdistusgeeliä jo pitkään, se on edullista ja toimivaa. Pari kuukautta sitten täydentäessäni varastoa huomasin, että hyllylle oli ilmestynyt myös kosteusvoiteita. Ravitseva ja kosteuttava. Nämäkin erittäin edullisia, 100 ml kosteuttavaa oli jossain 6-7 euron hujakoilla. Teksti lupasi "ei parabeenejä". Kysyin myyjältä mitä parabeenit ovat ja miksi niitä ei saisi olla, ja sain kuulla, että parabeenit voivat aiheuttaa allergisia oireita. (taisivat olla säilöntäaineita?)
Päätin kokeilla ja yllätyksekseni pesun jälkeinen ihon punoitus jäi pois. Voiteet tuntuvat kevyiltä mutta tehokkailta. Tämän rohkaisemana hankin myös Erisanin aurinkovoiteen. En tiedä mitä myrkkyjä aurinkovoiteissa on, mutta ne yleensä aiheuttavat vähintäänkin kutinaa.
Tänään ajattelin piipahtaa taas Ruohonjuuressa ja ostaa kokeiltavaksi pienen määrän pesupähkinöitä.
perjantai, 16. toukokuuta 2008
Etsiessäni netistä erilaisia tuotteita, olen viimeaikoina päätynyt usein erilaisille muoti- ja tyyliblogeille. Toisaalta olen iloinen, monia blogeja oli kiva selailla ja tämä tavallaan korvaa naistenlehdet, mutta jotain puuttui. Mietin, millaista tyyliblogia haluaisin lukea. Lopulta vastaus kirkastui: sellaista, joka kertoo minusta itsestäni!
Aion kokeilla, onko tämä hauskaa.
Aloitan muutamalla top 5 listalla.
Top viisi tyyliini vaikuttavaa asiaa (ei tärkeysjärjestyksessä, tarkoitus on palata näihin vielä):
1. Käytännöllisyys. Liikun nykyisin melkein aina pyörällä, ja tämä on otettava huomioon. Mukavuus on muutenkin tärkeää. Korkokengillä nilkkani nyrjähtävät helposti. Käyn mieluusti kaikenlaisilla tanssi- ja jumppatunneilla ja esimerkiksi 'Tanssi, jos osaat' sarjan treeni- ja koe-esiintymisasut ovat aika ihania. En pidä tekokuiduista. Palelen helposti.
2. Meksiko. Mieheni on meksikolainen, joten olen viettänyt melko paljon aikaa sielläkin, ja toisaalta miehen tyyli inspiroi. Suurin vaikutus on värikkyys, värikkäät talot, sisustus, vaatteet, maalaukset, korut... Anopillani on kaunis vakiintunut persoonallinen tyyli: perinteinen kirjailtu mekko, suurin osa valkoisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirkkaan turkoosi ja oranssi. Hänellä on aina valkoiset sandaalit ja yhteensopivat kaula- ja korvakorut. Anoppi on jo iäkäs, hänen hiuksensakin ovat valkoiset. Arvostan sitä, ettei hän yritä näyttää nuoremmalta tai hoikemmalta kuin on, vaan tyyli syntyy aidosta estetiikantajusta, arvokkuudesta ja luonnollisuudesta.
3. Silloin tällöin maku pettää. Olen syyllistynyt ylilyönteihin ja provosointiin. En kuitenkaan kadu tätä. Pidän myös sarjakuvista, scifista ja fantasiasta. Hienoja tyylijuttuja syntyy hyvän maun, tyylin ja muodin äärirajoilla, joten on ihan odotettavaa, että rajat joskus ylittyvät. Jollain tavalla pidän rajojen rikkomista itseisarvona. Tällä ajatuksella lohdutan itseäni nyt kun alan miettiä, olenko koskaan saanut aikaan mitään 'hienoa tyylijuttua'. (Kontekstualisointi: Olin nuori 80-luvulla. Tiedän, mikä on ylilyönti)
4. Toisaalta työhöni kuuluu välillä opettaminen, luennoiminen, esitelmöinti, konferenssit ja sen sellainen. Julkinen esiintyminen on minusta itse asiassa enimmäkseen ihan kivaa, mutta silloin olo on varmempi asiallisena. Kiusaannun ja keskittymiseni häiriintyy, jos alan miettiä, pitääkö Yleisö pinkkiä Hello Kitty paitaani epäsopivana tiedenaiselle, tai säälivätkö nuoret opiskelijat tätiä, joka tunkee heidän trendireviirilleen.
5. Rahan puute. Kovin suuria summia en vaatteisiin, kenkiin, kosmetikkaan, koruihin, muuhun voi enkä halua laittaa. Shoppailu on harkittava tarkkaan, ALE ja UFF ovat varteenotettavia kirjainyhdistelmiä.
Lopuksi, Mika Waltarin sanoin:
"ihminen tarvitsee myös hiukan kaunista turhuutta"
Seuraavat listat käsittelevät hankintoja.
Aion kokeilla, onko tämä hauskaa.
Aloitan muutamalla top 5 listalla.
Top viisi tyyliini vaikuttavaa asiaa (ei tärkeysjärjestyksessä, tarkoitus on palata näihin vielä):
1. Käytännöllisyys. Liikun nykyisin melkein aina pyörällä, ja tämä on otettava huomioon. Mukavuus on muutenkin tärkeää. Korkokengillä nilkkani nyrjähtävät helposti. Käyn mieluusti kaikenlaisilla tanssi- ja jumppatunneilla ja esimerkiksi 'Tanssi, jos osaat' sarjan treeni- ja koe-esiintymisasut ovat aika ihania. En pidä tekokuiduista. Palelen helposti.
2. Meksiko. Mieheni on meksikolainen, joten olen viettänyt melko paljon aikaa sielläkin, ja toisaalta miehen tyyli inspiroi. Suurin vaikutus on värikkyys, värikkäät talot, sisustus, vaatteet, maalaukset, korut... Anopillani on kaunis vakiintunut persoonallinen tyyli: perinteinen kirjailtu mekko, suurin osa valkoisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirkkaan turkoosi ja oranssi. Hänellä on aina valkoiset sandaalit ja yhteensopivat kaula- ja korvakorut. Anoppi on jo iäkäs, hänen hiuksensakin ovat valkoiset. Arvostan sitä, ettei hän yritä näyttää nuoremmalta tai hoikemmalta kuin on, vaan tyyli syntyy aidosta estetiikantajusta, arvokkuudesta ja luonnollisuudesta.
3. Silloin tällöin maku pettää. Olen syyllistynyt ylilyönteihin ja provosointiin. En kuitenkaan kadu tätä. Pidän myös sarjakuvista, scifista ja fantasiasta. Hienoja tyylijuttuja syntyy hyvän maun, tyylin ja muodin äärirajoilla, joten on ihan odotettavaa, että rajat joskus ylittyvät. Jollain tavalla pidän rajojen rikkomista itseisarvona. Tällä ajatuksella lohdutan itseäni nyt kun alan miettiä, olenko koskaan saanut aikaan mitään 'hienoa tyylijuttua'. (Kontekstualisointi: Olin nuori 80-luvulla. Tiedän, mikä on ylilyönti)
4. Toisaalta työhöni kuuluu välillä opettaminen, luennoiminen, esitelmöinti, konferenssit ja sen sellainen. Julkinen esiintyminen on minusta itse asiassa enimmäkseen ihan kivaa, mutta silloin olo on varmempi asiallisena. Kiusaannun ja keskittymiseni häiriintyy, jos alan miettiä, pitääkö Yleisö pinkkiä Hello Kitty paitaani epäsopivana tiedenaiselle, tai säälivätkö nuoret opiskelijat tätiä, joka tunkee heidän trendireviirilleen.
5. Rahan puute. Kovin suuria summia en vaatteisiin, kenkiin, kosmetikkaan, koruihin, muuhun voi enkä halua laittaa. Shoppailu on harkittava tarkkaan, ALE ja UFF ovat varteenotettavia kirjainyhdistelmiä.
Lopuksi, Mika Waltarin sanoin:
"ihminen tarvitsee myös hiukan kaunista turhuutta"
Seuraavat listat käsittelevät hankintoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
